Sähköauton latauksen verotuskohtelu

Päivitys 29.12.2020

Latauksen verotuskohtelu on muuttumassa määräaikaisesti vuosille 2021-2025. Hallituksen esityksen perusteluissa mainitaan väliaikaisen muutoksen syyksi seuraavaa:

Hallitusohjelman mukaan autoilun työsuhde-etua uudistetaan siten, että etu suosii huomattavasti vähäpäästöisen auton valintaa ja sähköauton latausetu vapautetaan verosta.

Eduskunta ilmoittaa vastauksessaan hyväksyneensä lain siten, että tuloverolakiin lisätään väliaikaisesti uusi 64 a §, jonka toinen momentti sisältää seuraavan, latauksen verotuskohtelua koskevan muutoksen.

Veronalaista tuloa ei synny työnantajan kustantaessa työntekijän oman auton tai auton käyttöedun perusteena olevan auton lataamisen työpaikalla tai julkisessa latauspisteessä. 

Vastaava kohta löytyy myös verottajan vuoden 2021 verotusta koskevassa verotuspäätöksessä pykälässä 25 §

Palkansaajan käyttäessä työnantajansa kustantamaa sähköä työpaikalla tai julkisessa latauspisteessä luontoisetuauton lataamiseen ja suorittaessa itse auton muut mahdolliset käyttövoimakulut, autoedun raha-arvo vahvistetaan kuten auton käyttöedun arvo 17 §:ssä määrätyllä tavalla.

Jostain syystä tässä pykälässä mainitaan vain luontoisetuauton lataamisesta, eikä verotuspäätöksessä erikseen mainita vuosia 2020 ja 2019 vastaavasti oman auton lataamisen verotuskohtelusta, vaikka eduskunnan hyväksymässä tuloverolain pykälässä 64 a § myös oman auton lataus on selkeästi verovapaata.

Eduskunnan päätöksellä tuloverolain 64 § muuttuu lisäksi pysyvästi seuraavalla lisäyksellä

Sähköauton latauslaite katsotaan auton lisävarusteeksi autoedun verotusarvoa laskettaessa. 

Alla artikkelin alkuperäinen teksti

Vuoden 2019 verotusta koskevassa verotuspäätöksessä verottaja on huomioinut kasvavan sähkö- ja hybridiautojen käyttäjäkunnan selkeyttämällä työpaikalla tapahtuvan auton latauksen verotuskohtelua.

Verohallinnon päätöksissä käyttöedun määritelmä on kuvattu aikaisemminkin kovin yksinkertaisesti pykälässä 21 § seuraavasti:

Auton käyttöetu on kysymyksessä, kun palkansaaja suorittaa itse ainakin auton käyttövoimakulut.

Nyt pykälään on tullut uutena lisäyksenä alla oleva teksti:

Palkansaajan katsotaan suorittavan auton käyttövoimakulut myös siltä osin, kun auton lataaminen työpaikalla verotetaan työntekijän luontoisetuna päätöksen 25 §:n raha-arvon tai 27 §:ssä tarkoitetun käyvän arvon mukaisesti tai kun palkansaaja maksaa lataamisesta luontoisetua vastaavan korvauksen työnantajalle. 

Käytännössä pykälä 21 § siis selventää, että työnantajan mahdollistama lataus ei muuta käyttöetua vapaaksi autoeduksi kunhan latauksesta aiheutuva hyöty tulee huomioitua.

Edellisessä viitattu pykälä 25 § on täysin uusi ja kertoo konkreettisen raha-arvon lataamiselle:

Kun palkansaaja käyttää työnantajansa kustantamaa sähköä työpaikalla oman autonsa tai auton käyttöedun perusteena olevan auton lataamiseen, käytöstä muodostuvan edun raha-arvo on 30 € kuukaudessa.

Pykälässä siis annetaan yleisemmin työnantajan tarjoamalle latausmahdollisuudelle verotusarvo, riippumatta siitä ladataanko työntekijän omaa autoa vai käyttöetuautoa. Mikäli kuitenkin työntekijä maksaa sähköstä käypää arvoa, niin silloin verotettavaa luontoisetua ei synny.

Pykälässä 21 § viitattu pykälä 27 § taas koskee yleisemmin luontoisetuja ja menee näin:

Sellaisen edun raha-arvona, jonka käypä hinta ilmeisesti on tämän päätöksen mukaista raha-arvoa alhaisempi tai jota edellä ei ole mainittu, on pidettävä sen käypää arvoa.

Tämän päätöksen mukaisesta edun raha-arvosta vähennetään työnantajan palkansaajalta perimä korvaus.

Pykälässä 25 § verottaja on siis arvoinut täyspäiväisen latauksen arvon  olevan suuruudeltaan 30 €/kk, mutta mikäli voi osoittaa käyttävänsä latauspistettä merkittävästi vähäisemmässä määrin esimerkiksi työnantajan toimittaman raportoinnin avulla tai työpailla vietettyjen päivien osalta, niin tähän pykälään viitaten lienee mahdollista hakea oikaisua verotukseen.